maanantai 23. kesäkuuta 2008

Taas talohaaveita

Oma talo ei vaan jätä rauhaan... mietin sitä koko ajan ja toivon, että vihdoinkin voisin tehdä tästä blogista rakentamispäiväkirjan tämän kaiken muun näpertelyn sijasta...

Tontin löytäminen on vaan kiven alla. Ei ole helppoa rakentaa sinkkuna kun kaikki tuntuu maksavan niin paljon. Itse talo toki tulee halvemmaksi, kun siitä tulee niin pieni, mutta tontti ja liittymät maksaa ihan yhtä paljon, oli talo suuri tai pieni, rakentaja rikas tai köyhä. Kettu kun on epistä! :)

Mutta nyt katse on kääntynyt kohti kotikoti seutuja, eli Hämettä..sieltä saattaisi löytyä kiva tontti kivoista maisemista. Pitää vaan vielä varmistaa kunnan rakennustarkastajalta, miten tiukka tai löyhä on kunnan rakennusmääräys ja rakennustapaohjeet. Joissakin kunnissa kun pyritään niin täydelliseen harmoniaan, että suurien linnojen keskelle (mitä monet nykytalot tuntuu olevan) ei saa rakentaa pientä taloa... Onhan se toki hassun näköistä ja minun pikku mökki näyttäisi siellä joukossa varmaan pihasaunalta :D

Tässä kuva talosta tai itse asiassa huvilasta, mistä kaikki alkoi. Rakkaus pieneen taloon ja ajatus siitä, että talo voi olla pienikin silloin kun tarvekin on pieni :) Tämän kuvan näin joskus pari vuotta sitten kun etsin netistä myytävänä olevia mummonmökkejä.. tätä ennen ollut ajatellutkaan, että voisin alkaa rakentajaksi, mutta asioista selvää otettuani, se alkoi tuntua koko ajan vaan mahdollisemmalta.

http://www.kastelli.fi/huvilat/huvilamallistot/saaristo/Maininki

Kuvan liittäminen ei onnistunut, niin laitoin sit osoitteen...

Tuon kuvan näkemisestä siis kaikki alkoi ja on siitä jalostunut edelleen ja matkalla on tullut mukaan haaveet hirsikehikosta yms. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, niin elementtitaloa minulle ei tule, vaan se rakennetaan pitkästä tavarasta tai hirsikehikosta. Tontti määrittää sit myöhemmin, että mikä sinne sopii ja minkälaisia kehikoita sillä hetkellä on tarjolla. Myöskään sitä vaihtoehtoa en ole sulkenut pois, että ostaisin vanhan talon ja kunnostaisin siitä itselleni kodin...

Mutta nyt on pakko mennä unille, että jaksan taas aamulla töihin..





maanantai 2. kesäkuuta 2008

Tuunailu jatkuu...

Tällaisen Aarikan peililaatikon sain joskus äidiltäni lahjaksi noin 15 vuotta sitten. Ihastuin siihen aivan hirveästi Aarikan liikkeen ikkunassa ja se oli pakko saada ja oli jollain synttärilahjatoivelistalla :) Alunperin tämä oli väriltään turkoosin sininen, mutta on ajan myötä haalistunut todella paljon. Tai haalistumista on kokenut lähinnä männystä valmistettu runko, mutta laatikko, joka on ilmeisesti koivua, on säilyttänyt värin todella hyvin. Alunperin tässä oli myös peilin yllä kaksi puista tulppaania koristeena, mutta ne ovat tapaturmaisesti irronneet ja sen jälkeen kadonneet.

Peililaatikko on ollut varmaan viimeiset kymmenen vuotta kaapissa osittain kulahtaneen ulkonäkönsä takia ja osittain siksi, että se ei ole sooinut enää nyky sisustukseni väreihin. Pois en ole kuitenkaan raaskinut heittää ja nyt se sai uuden elämän kun yllätys yllätys maalasin senkin valkoiseksi... :D

Tässä ennen käsittelyä




Ja tässä käsittelyn jälkeen